MinnaKuusjrvi

Urheilu on vaarallista

Viikon ajan odotin innolla, että vihdoin ja viimein pääsen pelaamaan pesäpalloa. Lapsena jo ihastuin lajiin, sitten ennen lasten syntymää pelasin uudestaan. Nyt oli 26 vuoden tauko välissä. Eilen illalla sitten odotettu ilta vihdoin tuli. Yllätyin siitä, että osuin palloon melko hyvin. Tunti siinä olimme pelanneet, kun juoksin jälleen kohti ykköspesää. Kesken matkan nilkka petti totaalisesti ja lensin mahalleni maahan. Tajusin heti, että nilkkaan sattui jotain pahempaa. Onneksi ympäriltä löytyi taitavia ihmisiä, jotka tiesivät mitä pitää tehdä. Ja niinhän sitä sitten lähdettiin ambulanssilla kohti Jyväskylää. Akillesjänne repesi. Jalka kipsattiin ja pääsin jo illalla takaisin kotiin. Kahdeksan viikkoa kipsattuna ja vasta ensi keväänä saa taas palloilupelejä harrastaa.

Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, kun pesäpallossa vahinkoa itselleni on tullut. Lapsena pelattiin pellolla ja eikös siinä käynyt niin, että jalka osui pellolla olevaan monttuun. Kipeä nilkka, aamuun mennessä oli turvonnut aika lailla. Sijoiltaan meni silloin. Edelliskerran pelaamiset jäivät siihen, kun reisi revähti, loppukesän oli kipeänä. Seuraavana kesänä en enää uskaltanut pelata raskauden takia. Ja nyt sitten kävi taas näin….

Julkinen terveydenhuolto on saanut paljon moitteita. Eilisen reissun jäljiltä itselläni ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ystävälliset ambulanssimiehet osuivat paikalle. Sairaalassa ei montaa minuuttia tarvinnut odottaa, kun lääkäri tuli paikalle. Lääkärikin erittäin ystävällinen ja varmisti useampaan otteeseen, onko minulla jotain kysyttävää. Kipsaamistakaan en joutunut odottamaan kuin ehkä vartin. Kipsimestarikin ihana ihminen, joka vielä kyseli, saunonko paljon. Kun kerroin, että saunomme päivittäin, hän teki sellaisen kipsin, jonka kanssa voin käydä saunassa ja pesulla. Sitten kun homma oli valmis, hän tilasi Kela-taksin, jota jouduin korkeintaan puoli tuntia aulassa odottamaan. Sekin aika kului mukavasti muiden potilaiden kanssa rupatellessa. Joten mitään pahaa sanottavaa ei tuosta reissusta ole. Hyvä mieli tuli, kiitos kaikille auttajille!

Kotona mies-parka joutuu koville, minusta kun ei ole paljon mihinkään. Ei ainakaan pariin viikkoon. Autolla ajamisen saa pidemmäksi ajaksi unohtaa. Tässäkin hyvät puolensa, laitoimme auton seisontaan eli selvää säästöä. Ei mene ajoneuvoveroa eikä liikennevakuutusta. Bensaakin säästää todella paljon. Tosin olen muiden armoilla, kuskaako kukaan välillä ihmisten ilmoille. Koirakin vähän pelkää noita kahta kauheaa keppiä, joiden avulla yritän epätoivoisesti eteenpäin päästä. Onneksi oli vasen jalka, ompelukoneen kaasupainiketta osaan paremmin oikealla jalalla painaa.

Yksi uusi kokemus tämä kuitenkin oli; ensimmäistä kertaa ambulanssin kyydissä potilaana. Ja onneksi sairaslomaa en tarvitse; kotona etätyö, johon tarvitsen vain päätä ja käsiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Viimeinen virke tarjosi tässä tapauksessa ainakin jonkinlaisen vastauksen siihen Tärkeään Kysymykseen: onko liikunnan harrastaminen työelämän kannalta etu vai haitta?

Kestävyyttä ja lihaskuntoa parantava liikkuminen on periaatteessa hyvä juttu ylläpitäessään kansanterveyttä, mutta kuinka suuret ovat urheiluvammojen aiheuttamat kustannukset työnantajille ja yhteiskunnalle?

Käyttäjän MinnaKuusjrvi kuva
Minna Kuusjärvi

Onkohan kukaan edes selvittänyt kustannusten suuruutta? Ja on aivan eri asia, jos tuhat henkeä työllistävän yrityksen yksi työntekijä loukkaantuu kuin se, että alle kymmenen hengen firmassa näin käy.

Onko onnettomuusherkkien lajien harrastajien vaikeampi saada töitä?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Varmaankin kustannuksia syntyy molemmille, mutta järkevissä rajoissa urheilutoimintaa ei missään tapauksessa tule pitää pahana.

Toisin on kaikenlaisten extreme-lajien kohdalla, joissa suoranaisesti etsitään loukkaantumista ja jopa kuolemaa. Ellei aivan kuolemaa haetakaan, niin sellainen on joka hetki läsnä tuollaisissa harrastuksissa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Täysin urheilua (liikuntaa) harrastamattomalle "loukkaantuminen" erilaisten sairauksien muodossa on enemmän vaarallista.

Peäpalloa pelanneena ja sen parissa jopa valmenustöitä tehneenä olen sitä mieltä, että laji ei ole erikoisen loukkaantumisherkkä.

On todennäköistä, että mitä tahansa urheilulajia pitkän tauon jälkeen liian innokkaasti harrastamaan lähtiessä loukkaantumisriski on suuri.

Mikä laji sopii paremmin kesäiseksi joukkuepeliksi naisille ja tytöille kuin pesis?

Kysymykseesi vastaan, että tuskin suuremmin vaikeuksia on.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

Aikanaan kun hain vakuutusturvaa harrastamani lajiini, sen todettiin olevan yhtä vaarallista kuin laskuvarjohyppy. Laji oli voimanosto.
Lajissa tapahtuu kohtuu paljon loukkaantumisia, näin käsitin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa